Täältä taas löydän itseni pienoisen tauon jälkeen. Olen huomannut, että yritän tehdä monta asiaa yhtä aikaa ja lopulta tilanteesta kärsin minä. Ja tällä tavalla olen ajanut itseni burnoutiin. Tällä hetkellä päätavoite on valmistua tämän vuoden puolella ilman, että kulutan itseäni puhki. Sain koululta 6 kk lisää opiskeluaikaa, joten saan tehdä loput kurssit rauhassa ja opinnäytetyöni myös. Toivottavasti näillä eväillä selviän opinnoista.
Aluksi tuntui hirveän häpeälliseltä pyytää itselleni lisää opiskeluaikaa ja muita "avustuksia" koululta, koska kaikki muut tuntuvat selviävän opinnoista ongelmitta. Kävin pitkään kamppailua tämän kanssa. Mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että minusta ei kyllä paljoa jää jäljelle jos yritän roikkua normaalin opintosuunnitelman mukana. Nyt koen, että olen pystynyt jopa nauttimaankin opinnoista. Tammikuussa aloitin perioperatiivisen (kirurgisen) hoitotyön suuntaavissa ja olen ollut joka hetki enemmän kuin iloinen. Aihe on mielestäni niin mielenkiintoinen ja lähellä sydäntä, että on vaikea uskoa, että "saan" opiskella kyseistä aihetta.
2023 ei ole kuitenkaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista... Sain tammikuussa vihdoin diagnoosiksi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Aloitin elokuussa Escitalopram 10 mg ahdistuneisuuteen ja tammikuussa lääkitystä nostettiin 15 mg. Yleisesti ottaen koen voivani suhteellisen hyvin tällä hetkellä, mutta siitäkin on kiitos lääkityksen aloitukselle ja avulle joten olen psykiatriselta puolelta saanut. Avun saanti voi olla joskus vaikeaa mielenterveys asioissa, mutta omalla kohdalla sain vihdoin oikeaa apua työterveyden puolelta (eli yksityiseltä).
Hakekaa siis rohkeasti apua.
Tämä oli vähän sekalainen päivitys omasta elämäntilanteesta. Mistäpä tietää jos innostuisin jatkamaan kirjoittelua.
