Tosissaan, tämä blogi töksähti melkein täysin. Yritin kirjoittaa, mutta tuntui, ettei siitä tule mitään. Mutta viimein ymmärsin mistä tämä johtui; postaukset eivät olleet sellaisia mistä itse nautin!
Kun katsoo kamerani kuvia niin huomaa, että suurin osa on otettu lemmikeistäni, ehkä se kertoo hieman jo minusta itsestänikin. Tämän vuoksi päätin aloittaa blogini (melkein) puhtaalta pöydältä. Ainakin siis blogin sisällön kannalta.
Shall we begin?
Tästä pennusta saa ottaa kymmeniä kuvia jos haluaa, että edes yksi onnistuu! Niin paljon energiaa ja uteliaisuutta mahtuu niin pieneen pussiin. Mutta enää se ei edes yllätä tämän pennun kanssa haha!
Nämä kuvat kerkesin napata yhdellä ensimmäisistä koirapuisto käynneillämme. Harmiksemme menemme monesti koirapuistoon juuri silloin, kun siellä ei muita koiria ole, mutta onneksi se ei meidän menoa hidasta! Asumme kerrostalossa pienen pihan kera, joten koirapuistossa on mahtava päästää Fredi vapaaksi ja antaa temmeltää niin paljon kuin sielu sietää! Suosikki leikki tällä hetkellä on kepin heittäminen, mutta sitten sitä ei annetakkaan takaisin ihmisille.
Koirapuistossa on ihana pieni ranta jonne voi päästää koirat uimaan ja pärskimään vedellä (Fredi ainakin kuuluu näihin pärskijöihin, sillä ei vielä ole uskaltautunut uimaan). Olemme yrittäneet heittää keppiä todella lähelle rantaa, mutta monesti se tulee virran mukana niin lähelle, että sen saa kurottamalla napattua sieltä.
