Viikko hermolomalla

Köllöttelen sängyssä vielä hetken, sillä ystäväni kerkesi jo lähteä töihin ja itselläni ei ole päivälle mitään suunnitelmia - täydellistä. Kävelen viimein keittiöön hyvin unisena. Otan lääkkeen ja laitan kahvin tippumaan. Ihana mikä tuoksu kahvista tuleekaan. Katson itseäni peilistä ja naurahdan nutturalleni, joka oli päässäni yön yli. Alan tekemään itselleni munakokkelia, jonka sekaan pilkon kesäkurpitsaa. Päätän laittaa Harry Potter ja liekehtivä pikari -äänikirjan päälle. Olen kolmannessa luvussa menossa. Munakokkelia odotellessa pilkon lautaselle myös veriappelsiinia. Voilà! (viimeinen kuva)

Viikko Kuusamossa hermolomalla kyllä vierähti silmän räpäyksessä. Hyvä ystäväni muutti kuusamoon ns. "mummonmökkiin" viime kesänä ja siellä vietin viimeisen viikkoni. Oli ihana olla sellaisen ystävän luona, jonka kanssa voi olla täysin omaitsensä. Tämän kyseisen ystävän olen tuntenut ala-asteelta asti ja tällä hetkellä luokittelen hänet melkeimpä lisä siskoksi. Viikon aikana sain korjattua unirytmini, ulkoilimme paljon, vietimme laatuaikaa toistemme kanssa sekä vietimme aikaa ystäväni ponin Roin kanssa ja onnistuin saamaan ruoanlaittoon taas kipinän. Kokeilimme myös ensimmäistä kertaa hiihtoratsastusta ja se oli samaan aikaan hieman pelottavaa ja todella hauskaa!

Nyt soi: Paramore - Ain't It Fun

Kiitollisuus

Puhun paljon ahdistuksesta ja stressaavista aiheista, mutta elämässä on PALJON aiheita, joista olla kiitollinen. 

1. Luonto

2. Perhe

3. Lemmikit

4. Opiskelen itselleni tärkeään ammattiin.

Maaliskuun mietteitä

Hei täällä olen taas! Kukas olisikaan uskonut. Tällä hetkellä kuulokkeista pauhaa täysillä ihanat nostalgiset laulut, kädessäni on Red Bull ja sälekaihtimien välistä kurkkii aurinko, joka piristää. Nyt on useana päivänä ollut kovat pakkaset, joten ulkoilu on jäänyt vähemmälle, kun ei koirulikaan tarkene. Tänään on ollut onneksi hyvä ulkoilu ilma. :)

Viime viikolla oli opparin ohjausta etänä ensimmäisen kerran uuden ohjaajan kanssa ja se meni onneksi hyvin! Kyseinen opettaja osaa nimittäin olla myös melko tiukka, mutta hänellekin selitin tilanteeni suoraa niin hän ymmärsi hyvin ja oli kannustava. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Sain myös tehtyä muutamia verkkokursseja koulua varten, joten pikku askelin etenemme tässäkin. AMK:ssa opiskelu on ajoittain ollut todella palkitsevaa ja ajoittain olen itkenyt ja halunnut lopettaa opiskelut. Nyt on kuitenkin sen verran toiveikas olo, että vaikka on ollut vaikeaa niin kyllä minusta sairaanhoitaja silti tulee.

Viime viikolla tein myös pari yövuoroa lähihoitajan hommissa ja olen ylpeä, että pysyin vain kahdessa vuorossa. Se on nimittäin tällä hetkellä rajani, enkä sen enempää aio tehdä. Ennen olisin katsonut mihin väliin olisin saanut kalenteriini tungettua tarvittavat sijaisuudet ja tehnyt ne, enkä olisi välittänyt kuinka paljon viikossa tulee kokonaisuudessaan tehtyä töitä. Töistä kieltäytyminen on ollut melkoista harjoittelua, mutta olen kantapään kautta oppinut, että omien rajojen asettaminen on tärkeää.

Yövuorojen jälkeen rytmin palauttaminen on ollut hieman haasteellista ja huomaan sen lisäävän ahdistustani. Omalla kohdalla säännöllinen päivärytmi auttaa ahdistuksen kanssa ja kohentaa mielialaani. On ollut todella vaikeaa saada unta ja silloin pyörii sängyssä ja silloin taas tulee ahdistus päälle, kun ajatuksetkin pyörii vain päässä. Elikkäs tämän hetkinen tavoite on saada rytmi kohdilleen. Siksi olenkin kiitollinen tämän päivän kelistä, kun pääsi kunnolla ulkoilemaan.

Kuulokkeissa nyt: Nelly Furtado - Say It Right

Oma hyvinvointi etusijalle

 Täältä taas löydän itseni pienoisen tauon jälkeen. Olen huomannut, että yritän tehdä monta asiaa yhtä aikaa ja lopulta tilanteesta kärsin minä. Ja tällä tavalla olen ajanut itseni burnoutiin. Tällä hetkellä päätavoite on valmistua tämän vuoden puolella ilman, että kulutan itseäni puhki. Sain koululta 6 kk lisää opiskeluaikaa, joten saan tehdä loput kurssit rauhassa ja opinnäytetyöni myös. Toivottavasti näillä eväillä selviän opinnoista.

Aluksi tuntui hirveän häpeälliseltä pyytää itselleni lisää opiskeluaikaa ja muita "avustuksia" koululta, koska kaikki muut tuntuvat selviävän opinnoista ongelmitta. Kävin pitkään kamppailua tämän kanssa. Mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että minusta ei kyllä paljoa jää jäljelle jos yritän roikkua normaalin opintosuunnitelman mukana. Nyt koen, että olen pystynyt jopa nauttimaankin opinnoista. Tammikuussa aloitin perioperatiivisen (kirurgisen) hoitotyön suuntaavissa ja olen ollut joka hetki enemmän kuin iloinen. Aihe on mielestäni niin mielenkiintoinen ja lähellä sydäntä, että on vaikea uskoa, että "saan" opiskella kyseistä aihetta.

2023 ei ole kuitenkaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista... Sain tammikuussa vihdoin diagnoosiksi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Aloitin elokuussa Escitalopram 10 mg ahdistuneisuuteen ja tammikuussa lääkitystä nostettiin 15 mg. Yleisesti ottaen koen voivani suhteellisen hyvin tällä hetkellä, mutta siitäkin on kiitos lääkityksen aloitukselle ja avulle joten olen psykiatriselta puolelta saanut. Avun saanti voi olla joskus vaikeaa mielenterveys asioissa, mutta omalla kohdalla sain vihdoin oikeaa apua työterveyden puolelta (eli yksityiseltä).

Hakekaa siis rohkeasti apua.

Tämä oli vähän sekalainen päivitys omasta elämäntilanteesta. Mistäpä tietää jos innostuisin jatkamaan kirjoittelua.