Kotiin vanhempien luokse on aina ihana tulla. Aivot pääsevät nollaantumaan ja tulee sellainen tunne, että kaikki kääntyy parhain päin. Sama tuttu ja turvallinen tunne mikä oli lapsenakin. Kaiken stressin keskellä sellainen tunne on tärkeää. Metsässä kävely koiran kanssa, pullan tuoksu, lauantai-ilta perheen kanssa.
Tuli hieman häkellyttävä olo tällä viikolla, kun tajusin, että kohta sitä pitäisi olla oman alan ammattilainen, koulu loppuu, säännöllinen arki loppuu. Ei yhtään tiedä mitä ensi kesänä tai syksynä tapahtuu, niin kuin ennen on aina tiennyt. Huomennakin alkaa viimeinen viikko maahanmuuttaja luokalla ja hieman on olo haikeana. Seitsemän viikkoa menee niiiin nopeasti ohi!
Positiivisempiin tunnelmiin! Kesä kuumottelee jo pikku hiljaa, aurinkoiset ilmat saa miettimään kesää. En ole koskaan ollut kevät ihmisiä, joten monesti aikani menee siihen, kun suunnittelen jo aikaa parin kuukauden päähän. En malta odottaa nahkatakkeja, festareita ja kesäöitä, jolloin ei tarvitse murehtia huomisesta tai määränpäästäkään. Kesä on täynnä mahdollisuuksia, kunhan vain uskaltaa ottaa niistä kiinni.
Joka kesäksi olen tehnyt aina 50 asiaa, joita haluan tehdä kesän aikana. Tässä hiljalleen sitäkin voin alkaa jo väsertämään. Who knows, ehkäpä julkaisen listan täälläkin!
